Päivällä puhkuin tarmoa ja intoa, nyt vaan vituttaa. Mä syytän hormoneja tässä tilanteessa. Ehkä, ehkä ei vituta, väsyttää vaan, tekisi mieli vaan nukkua mutta kun ei nukutuksi saa. Vittumainen olotila.

Käytiin katsomassa Avatar. Mä kyllä pidin elokuvan alusta, mutta kun se paljastuikin enemmän tai vähemmän sotaspektaakkeliksi se tippui vaan alemmas. Se tarina ei ollut edes originelli, mutta tykkäsin kyllä, kai. Elokuvan jälkeen me ajauduttiin pohtimaan maailmantilaa ja molemmat ajauduttiin synkkiin aatoksiin. En jaksa mennä detaljeihin nyt, hyvä kun saan tuotettua kokonaisia lauseita.

Mun on liian helppo kaivautua synkkyyteeni ja dystopisoida kaikki ne mahdollisuudet, mitkä voivat mennä päin hevonvittua omas elämässä ja muutenkin, ei vaan oo sellaista "om om"-quickfixmantraa.

Mut sanonpahan vaan että nyt vituttaa.